Anu Airasmaa
Olen elänyt koirien kanssa koko elämäni. Lapsuudenkodissani koirat olivat tärkeä osa arkea – isälläni oli metsästyskoiria, äidillä harrastuskoiria ja veljelläni oma sekarotuinen koira, joka oli minulle erityisen tärkeä veljeni lähdettyä opiskelemaan. Jo nuorena opin ymmärtämään koirien erilaisia luonteita, käyttöominaisuuksia ja koulutustapoja käytännön kautta.
Ensimmäisen oman koirani sain 12-vuotiaana: Shetlanninlammaskoiran, jonka kanssa innostuin kokeilemaan monipuolisesti eri harrastuslajeja. Harrastimme agilityä, tokoa, paimennusta ankoilla sekä erilaisia teknisiä temppuja ja koulutusharjoituksia. Kouluttaminen oli minulle jo silloin luovaa ja hauskaa tekemistä yhdessä koiran kanssa.
Täysi-ikäisenä syvennyin erityisesti noutajiin ja niiden kanssa työskentelyyn. Harrastin aktiivisesti metsästystä sorsa- ja kyyhkysjahdeissa sekä MEJÄä, jossa pääsimme osallistumaan myös oikeisiin kadonneen riistan etsintätehtäviin. Lisäksi harrastimme nomea, agilityä ja tokoa.
Koirien kanssa työskentelyssä minulle tärkeintä on aina ollut yhteistyö ja yhteisen tekemisen ilo ja että koira pääsee käyttämään niitä viettejä ja taitoja mitä sillä on.
Yksi merkityksellisimmistä harrastuksistani on ollut kaverikoiratoiminta, jossa kävimme koirieni kanssa tapaamassa ihmisiä esimerkiksi palvelutaloissa ja erilaisissa yhteisöissä "terapiakoirina". Yksi noutajistani palkittiin myös Kennelliiton toimesta aktiivisesta työstä kaverikoirana. Nykyään käytän koiriani eläinavusteisessa hoitotyössä.
Opiskelin ensimmäiseksi ammatiksi maatlaosusalan perustutkinnon, eläintenhoitaja. Tein lomittajan töitä ja töitä erilaisten eläinten parissa kymmenisen vuotta. Sitten luin itseni myös lähihoitajaksi ja olen tehnyt vaihtelevasti töitä molemmilta aloilta. yrittäjänä omalla tilalla olen ollut 16-vuotta, jona aikana olen välillä ollut koko aikainen yrittäjä ja välillä tehnyt hoitajan hommia ulkopuolisella. Hevosia olen harrastanut myös koko elämäni. Kanojen kanssa olin maatiaiskanojen säilytysohjelmassa liki 18 vuotta. Minulla on vuosien varrella ollut erilaisia jyrsijöitä ja kaneja, sauva- ja rukoilijasirkkoja, kilpikonnia pelastettuna ja kotia etsimässä, monenlaista lintua: ankkoja, kalkkunaa, eri rotuisia kanoja. Lampaat ja naudat ovat tuttuja myös lapsuudesta saakka ja etenkin naudat ovat minulle todella tärkeitä. Paimenkoirat tulivat elämääni siinä vaiheessa, kun otin kotitilan haltuuni ja aloin pyörittää lypsykarjatilaa. Ensimmäisen Bordercollieni otin ilman suurempaa tietoa paimennuksesta tai työkoirien kouluttamisesta – ja silti siitä tuli kuin ihmeen kaupalla aivan loistava työkoira.
Tilallamme oli 34 lypsävää lehmää, jotka kuljetettiin pihatosta vanhaan parsinavettaan kahdeksan eläimen ryhmissä lypsylle. Koirasta tuli nopeasti täysin korvaamaton apu arjessa, mutta ennen kaikkea myös tärkeä työpari. En enää tehnyt töitä yksin, vaan rinnallani oli koira, työkaverini. Aamulla ei tarvinnut yksin mennä navettaan, vaan mukana tuli koira, joka oli aina iloinen, aina innoissaan kun pääsi mukaani töihin. Ihailin sitä työmotivaatiota ja työt tuntui paljon mukavemmilta koiran kanssa. Vuoden aikana koira oppi tilan työt ja päivittäiset rutiinit käytännössä osana arkea.
Työn myötä aloin kuitenkin kaivata yhä tarkempaa yhteistyötä koiran kanssa. Halusin pystyä ohjaamaan sitä hienovaraisemmin esimerkiksi yksittäisen hiehon erottelussa siemennystä varten tai teuraaksi lähtevien eläinten lajittelussa – en vain niin, että koira pysäyttää eläimiä ja minä itse hoidan loput järjestelyt. Näiden käytännön tarpeiden kautta syntyi halu kehittää omaa osaamistani ohjaajana sekä kouluttaa koiraani tavoitteellisemmin.
Siitä alkoi syvempi perehtymiseni paimennukseen, työkoirien kouluttamiseen ja koiran sekä ohjaajan väliseen yhteistyöhön. Minulle paimennuksessa kiehtovinta on edelleen toimiva kommunikaatio, eläinten lukeminen ja se tunne, kun koira oppii ajattelemaan ja työskentelemään aidosti yhdessä ihmisen kanssa eläimiä lukien.
Minulla on ollut suuri ilo ja kunnia päästä osallistumaan monien eri kouluttajien koulutuksiin vuosien varrella. Olen saanut nähdä hyvin erilaisia tapoja kouluttaa koiria, oppia uusia näkökulmia sekä kerätä mukaan monenlaisia käytännön keinoja ja oivalluksia. Jokainen kouluttaja ja koira ovat opettaneet minulle jotain uutta.
Minulla on ollut muutamia omia Bordercollieita, joiden kanssa olen työskennellyt ja kaksi Australiankelpietä.
Lopulta ystäväni, jotka kävivät meillä harjoittelemassa omien koiriensa kanssa naudoilla, innostivat minut lähtemään mukaan myös paimennuskisoihin – ja sillä tiellä olen edelleen. Kilpaileminen ei kuitenkaan ole minulle itseisarvo eikä minulla ole suuria tulostavoitteita. Tärkeintä minulle on jatkuva oppiminen ja kehittyminen ohjaajana.
Haluan oppia lukemaan erilaisia eläimiä yhä paremmin, ymmärtää vaihtuvia tilanteita ja olla koiralleni mahdollisimman reilu sekä selkeä ohjaaja. Minua motivoi erityisesti hyvä yhteistyö koiran kanssa sekä se, että pystymme toimimaan rauhallisesti ja tehokkaasti myös haastavissa tilanteissa.
Kilpailut ovat minulle ennen kaikkea mahdollisuus päästä harjoittelemaan erilaisten eläinten kanssa. Ne tarjoavat arvokasta kokemusta sekä koiralle että ohjaajalle ja auttavat kehittämään omaa osaamista käytännön tilanteissa jatkuvasti eteenpäin.
Rakensin kotiini omille koirilleni treenitarhoja, jotta pääsisimme harjoittelemaan paimennusta mahdollisimman monipuolisesti arjen keskellä. Pikkuhiljaa ihmiset alkoivat kysellä, voisiko meillä käydä treenaamassa omien koiriensa kanssa.
Meillä kävi välillä myös ulkopuolisia kouluttajia pitämässä harjoituksia ja samalla kiinnostus tilan treenimahdollisuuksia kohtaan kasvoi jatkuvasti. Aluksi tarjolla oli omatoimitreeniä, mutta kun avasin ovet kaikille paimentaville roduille, aloin vähitellen kouluttaa myös muiden koiria ja ohjaajia yhä enemmän.
Kokemuksen karttuessa kouluttamisesta tuli yhä suurempi osa arkeani. Ensimmäisen Bordercolliepentueeni kasvatettuani sain mahdollisuuden seurata nuorten koirien kehitystä aivan alusta asti. Pentueesta koulutin itse sekä autoin kouluttamaan työskenteleviä tilakoiria, joiden kanssa päästiin tekemään oikeita töitä arjen eläintiloilla.
Minulle on tärkeää, että koiran koulutus rakentuu toimivan yhteistyön, eläinten kunnioittamisen ja käytännön tilanteiden ympärille. Haluan auttaa koiria ja ohjaajia löytämään rauhallisen, selkeän ja toimivan tavan työskennellä yhdessä – niin harrastuksessa kuin oikeissa työtehtävissäkin.
Koirien kouluttamisessa pidän erityisesti siitä, että jokainen koira on yksilö. Minulle tärkeää on rakentaa koulutus luottamuksen ja koiran omien vahvuuksien ympärille.
Koirat ovat muodostuneet minulle elämäntavaksi. Ne on minulle kaikki kaikessa.