Viima

Lyhytkarvainen, työlinjainen Bordercollie. Syntynyt 26.8.17. 

Toimii nautatilalla luottopaimenena, kisannut lampailla tuloksen PPR1 PAIM1 ja nautakisoissa sija 4 

Silmät ok voimassa 18.10.2021 asti

Lonkat B/B, kyynärät 0/0, Olkapäät kuvattu OCD puhtaaksi.

Viima on geenitestattu my dog dnalla laajasti, eikä se kanna mitään TNS, CEA, MDR1 jne... "Viima is not at risk for any of the tested disorders" 

Viima jalostustietokannassa:

https://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=ER49151%2F17&R=297

Viiman isän tieoja:

http://www.spky.fi/kannantestaus/koira.php?rekno=b1925/12u

Olin suunnitellut työkoiraa jo suurinpiirtein viisi vuotta, mutta ei ollut uskallusta ottaa..  Osaanko kouluttaa? Osaanko ohjata? Onko parempi ottaa pentu vai aikuinen? Missä on koulutuksia? Kävin katselemassa ihmisten Kelpieitä ja Bordercollieita, kumpi rotu olisi parempi? Otin yhteyttä kasvattajiin ja kyselin ja pohdin. Liityin facessa eri ryhmiin ja luin ihmisten juttuja heidän koiristaan ja pohdin. 

En päässyt asiassa eteenpäin ollenkaan.. Sitten yhtenä iltana olin ihan poikki katki väsynyt töiden jälkeen illalla ja istahdin koneelle ja avasin facen, jossa likipitäen ensimmäisenä oli kuva Bordercollie pennuista. Äiti Ruotsintuonti ja koetuloksia. Isällä ei koetuloksia, mutta työskenteli tilalla. Menin jo ilmoituksen ohi, mutta joku asia siinä sai minut palaamaan takaisin siihen. Otin yhteyttä ja innostuin asiasta. Sitten tajusin, että voi kökkö se on Kemijärvellä...Meiltä on sinne yli 10h matka. Sanoin jo, että unohdetaan koko juttu. Asko ei missään tapauksessa lähtenyt minun kanssa niin pitkää matkaa haemaan koiraa. Puhuin äidille, että olis kiva koira, mutta niin kaukana. Äiti sanoi, että äkkiäkös me nyt yksi koira Kemijärveltä haetaan. Samantien soitin ja sovin päivän. 

Niin me matkattiin Lappiin. Silloin oli tullut lunta ja porot oli tulleet metsistä peltoaukeille. Ajettiin vuoronperään, ei yövytty missään, koska minulla oli vain kaksi päivää lomittaja.. Paikanpäällä pariskunta otti meidän ihanasti vastaan ja syötiin keittoa. Minulla oli vara valita kahdesta nartusta, päädyin Viimaan. Siitä lähti minun totaalinen hurahtaminen paimenkoiriin ja lajiin. 

Minun alkuperäinen ajatus oli tosi kannustava, että jos ryssin sen koulutuksen tai se ei jostain syystä syty, niin me voidaan sitten harrastaa sen kanssa jotain muuta. Siksi lähdin sen kanssa pentuna heti myös toko koulutuksille. No hyvin pian kävi ilmi, että paimennus todellakin on Viiman juttu. Se kulki mukana töissä ja syttyi. Ostin paimenen polulle kirjan ja aloin sen pohjalta tekemään harjoituksia. Viima kävi 12 päivää työkoirankoulutuksen syksyllä 2018, jossa Hilskan Kaisa teki sille ihmeita ja opetti sille suuntia ja muuta. Sen jälkeen ollaan käyty treenaamassa muuallakin ja haettu vinkkejä omaan tekemiseen. 

Viima on luonteeltaan herkkä ja ehkä hieman arka joissain tilanteissa, mutta ei paimennusta tai arkea haittaavasti. Viima tykkää kaikista ihmisistä ja on aivan mahtava perhekoira lasten kanssa. Se osaa olla kaikkien kanssa jotenkin juuri oikein. Pieneten lasten kanssa ei tarvi pelätä, että se kaataisi tai vaikka sitä vedettäisiin karvoista, että se sanoisi lapselle mitään. Syksyllä 2019 Viimasta tuli kaverikoira, kun läpäisi siihen tarvittavan luonnetestin.  

Viima on eläimiä kohtaan reilu. Siitä on tullut ihan korvaamaton apu töissä. Se hakee eläimiä lypsylle, siirtää niitä pois pihatosta kun siellä siivotaan, vie karkurit paikoilleen, pitää eläimet pois ruokintakatokselta, että saa rehupaalit laitettua ja auttaa siis ihan kaikessa missä tarvii. Sillä on erittäin hyvä työäly. 

Meille muutti koirien myötä myös lauma lampaita, joita on tullut ajan saatossa lisää. Koirat pääsevät siis tekemään kotona myös lampaiden kanssa erilaisia harjoituksia ja perus arjen töitä.

Syksyllä 2019 sitten vihdoin uskaltauduin ensimmäisiin kisoihini. Minua jännitti niin, että kuulin lähetystolpalla sydämmen sykkeeni. :D Ne kisat keskeytettiin. Seuraaviin kisoihin tein mentaaliharjotuksia jännityksen kanssa ja sain jännityksen ssiihen malliin, että saatiin rata tehtyä. Linjat meni vähän miten sattuu ja kakkosportinkin ohjasin väärin, mutta olin onnellinen, että onnistuttiin ja Viimahan toimii kisoissakin hyvin, kun vaan ohjaaja saa pään pysyyn kasassa. :D Nautakisoissa tein taas virheitä ohjauksessa ja nappasin nauda peruskuljetukseen ennen ykkösporttia, kun piti olla poispäinajoa ja siitä ropisi melkoinen kasa pisteitä pois, mutta 4.palkinto ja rata läpi, olin tyytyväinen itseeni ja yhteistyö toimi. Kisoja olisi tarkoitus jatkaa tulevalla kaudella ja myös perusrata olisi tarkoitus mennä läpi. 

Viima töissä

Viima mätsäreissä punaisten 2.sija