Viima

Viima on lyhytkarvainen, työlinjainen Bordercollie. Syntynyt 26.8.17. 

Olin suunnitellut työkoiraa jo suurinpiirtein viisi vuotta, mutta ei ollut uskallusta ottaa..  Osaanko kouluttaa? Osaanko ohjata? Onko parempi ottaa pentu vai aikuinen? Missä on koulutuksia? Kävin katselemassa ihmisten Kelpieitä ja Bordercollieita, kumpi rotu olisi parempi? Otin yhteyttä kasvattajiin ja kyselin ja pohdin. Liityin facessa eri ryhmiin ja luin ihmisten juttuja heidän koiristaan ja pohdin. 

En päässyt asiassa eteenpäin ollenkaan.. Sitten yhtenä iltana olin ihan poikki katki väsynyt töiden jälkeen illalla ja istahdin koneelle ja avasin facen, jossa likipitäen ensimmäisenä oli kuva Bordercollie pennuista. Äiti Ruotsintuonti ja koetuloksia. Isällä ei koetuloksia, mutta työskenteli tilalla. Menin jo ilmoituksen ohi, mutta joku asia siinä sai minut palaamaan takaisin siihen. Otin yhteyttä ja innostuin asiasta. Sitten tajusin, että voi kökkö se on Kemijärvellä...Meiltä on sinne yli 10h matka. Sanoin jo, että unohdetaan koko juttu. Asko ei missään tapauksessa lähtenyt minun kanssa niin pitkää matkaa haemaan koiraa. Puhuin äidille, että olis kiva koira, mutta niin kaukana. Äiti sanoi, että äkkiäkös me nyt yksi koira Kemijärveltä haetaan. Samantien soitin ja sovin päivän. 

Niin me matkattiin Lappiin. Silloin oli tullut lunta ja porot oli tulleet metsistä peltoaukeille. Ajettiin vuoronperään, ei yövytty missään, koska minulla oli vain kaksi päivää lomittaja.. Paikanpäällä pariskunta otti meidän ihanasti vastaan ja syötiin keittoa. Minulla oli vara valita kahdesta nartusta, päädyin Viimaan. Siitä lähti minun totaalinen hurahtaminen paimenkoiriin ja lajiin. 

Minun alkuperäinen ajatus oli tosi kannustava, että jos ryssin sen koulutuksen tai se ei jostain syystä syty, niin me voidaan sitten harrastaa sen kanssa jotain muuta. Siksi lähdin sen kanssa pentuna heti myös toko koulutuksille. No hyvin pian kävi ilmi, että paimennus todellakin on Viiman juttu. Se kulki mukana töissä ja syttyi. Ostin paimenen polulle kirjan ja aloin sen pohjalta tekemään harjoituksia. Viima kävi 12 päivää työkoirankoulutuksen syksyllä 2018, jossa Hilskan Kaisa teki sille ihmeita ja opetti sille suuntia ja muuta. Sen jälkeen ollaan käyty treenaamassa muuallakin ja haettu vinkkejä omaan tekemiseen. 

Viima on luonteeltaan herkkä ja ehkä hieman arka, mutta ei paimennusta tai arkea haittaavasti. Viima tykkää kaikista ihmisistä ja on aivan mahtava perhekoira lasten kanssa. Se osaa olla kaikkien kanssa jotenkin juuri oikein. Pieneten lasten kanssa ei tarvi pelätä, että se kaataisi tai vaikka sitä vedettäisiin karvoista, että se sanoisi lapselle mitään. Yöt Viima nukkuu meidän vieressä ja viihtyy ihmisten lähellä. 

Viima on eläimiä kohtaan reilu, eikä kuumu liikaa tai anna turhaan hammasta. Siitä on tullut ihan korvaamaton apu töissä. Se hakee eläimiä lypsylle, siirtää niitä pois pihatosta kun siellä siivotaan, vie karkurit paikoilleen, pitää eläimet pois ruokintakatokselta, että saa rehupaalit laitettua ja auttaa siis ihan kaikessa missä tarvii. Meillä on vielä paljon opittavaa. Viimalla ohjattavana olemisessa ja minulla ohjaajana olemisessa. Paimennus harrastuksena on vienyt minut ihan mukanaan. Se on niin kivaa ohjata koiraa ja kun ne eläimet liikkuu ja kuinka itse kehittyy koko ajan. On myös niin mahtava nähdä kuinka koira nauttii työnteosta ja yhteistyöstä.

Viima on ihanan innokas kaikessa. Aamulla se tökkii minua navettaan ja menee sinne häntä heiluen intoa puhkuen. Sen ei kuitenkaan tarvitse koko aikaa töissä ollessa paimentaa. Se istuu lypsyn ajan käytävällä ja eläimien ei tarvitse pelätä sitä. Ikinä se ei mene hampaat edellä ajamaan. Minulle eräs kouluttaja sanoikin, että Viima nauttii kun saa olla ratti. Kun joku laittaa lauman liikkeelle niin Viima nauttii kun saa pitää ne kasassa ja ohjata oikeaan suuntaan. 

Tätä juttua kirjoittaessanikin Viima nukkuu tuossa minun jaloissa. Se on minun työkaveri, harrastuskaveri ja perheenjäsen. Intopiukeena ollaan jo puhuttu, että voitaisiin ottaa meille muutama lammas lemmiksiksi, joiden kanssa voitais myös koirien kanssa harjotella. Tämä on ihana laji ja nämä paimenkoirat ovat mielettömän viisaita. Mitään erityisiä tavoitteita meillä ei ole. Kierretään koulutuksissa ja kehitytään. Ehkä joskus käydään tekemässä perusrata jos jossain on sopivasti, aika näyttää. 

Viima mätsäreissä punasten toinen <3

Viima töissä

Penny

Penny on työlinjainen Bordercollie. Syntynyt 3.9.2018

Viima oli syksyllä koulutuksessa 12 päivää ja oli todella orpoa olla ilman koiraa töissä. Silloin alettiin puhumaan, että toinen koira pitäisi jossain vaiheessa hankkia. Ajatuksena oli, että vuoden päästä tai jotain, mutta toisin kävi. Tarina oli liki sama kun Viiman kanssa, mutta minua alkoi kiinnostamaan ilmoituksessa paikkakunta. 17minuutin matkan päästä meiltä on Bordercollieita!! 

Kerroin kasvattajalle vähän mitä haen. Kun Viima on ratti niin toinen koira voisi sitten olla se lauman liikkeelle laittaja, itsevarma ja rohkea. Menin katsomaan pentuja, mutta en missään nimessä osannut niistä kolmesta tehdä valintaa, joten kasvattaja ehdotti Pennyä. Se kävi hyvin.

Penny on tätä kirjoittaessani 8.1.19 vasta 4kk vanha, mutta on syttynyt naudoille jo ihan kympillä. Pian mennään katsomaan myös lampaita. Penny kulkee töissä mukana ja pääsee jo Viiman kanssa joihinkin tehtäviin, tietenkin varmistellaan ettei tule ylijuoksuja ja muutenkin, että homma pysyy hanskassa, kun Pennyllä on vielä enemmän intoa kun taitoa. 

Penny tykkää kaikista ja on kaikkien kaveri. Ei pelkää mitään ja on aina iloinen. Nyt ollaan harjoiteltu perusasioita: istu, maahan, tänne jne - käskyjä. 

Pennyn kanssa haavena olisi myös vähän, josko pääsisi vähän pidemmälle ja vaikkapa myös koetoimintaan mukaan. Aika näyttää, miten edistyn. Koirassa tuntuisi olevan potentiaalia. <3 

Tässä kyttäillään kanoja

Riiviö hännässä

Penny ja Viima rallytoko treeneissä

Viima ja Penny on arjessakin ystäviä. Tässä nukutaan sängyssä.