Kuvassa Kyyttö Huulipuna ja Anu

Itäsuomenkarjan eläimet eli kyytöt ovat tyypillisesti punaruskeakylkisiä, selkää hallitsee leveä huojuvareunainen valkea nauha. Selkäharjan kiemurteleva sahalaitainen raita yhdistää kyyttö-nimen kyykäärmeeseen. Kun eläinten rekisteröinti aloitettiin, suurimmalla osalla oli sarvet. Sarvettomuus yleistyi nopeasti ja jo 1920-luvulla enemmistö kyytöistä oli sarvettomia. ISK-eläimet ovat huomattavasti pienempiä kuin ayrshire- ja holstein-rodun eläimet.

Talvi- ja jatkosota jättivät dramaattiset jäljet itäsuomenkarjaan. Menetetyiltä alueilta evakuoidut ihmiset siirtyivät lehmineen eri puolille maata. Lehmämäärä laski ja kolme suomenkarjan rodun yhdistystä päätti yhdistää voimansa. Sulautuminen tehtiin 1946, jolloin kantakirjassa oli noin 5000 ISK-eläintä. Ayrshire levittäytyi maan itä- ja pohjoisosiin 1950-luvulla ja paikalliset rodut väistyivät tuotannosta. Toinen isku suomenkarjaroduille oli friisiläissiemenen käytön aloittaminen 1960-luvulla. Nopeassa tahdissa vähätuottoiset alkuperäisrotujen lehmät hylättiin vanhanaikaisina ja epämuodikkaina. Itäsuomenkarjasta oli 1980-luvulla jäljellä ainoastaan viitisenkymmentä lehmää ja alle kymmenen sonnia.

ISK- populaatio on onneksi tehokkaan säilytystyön ansiosta kasvanut jatkuvasti 1980-luvun jälkeen. Kyytön maidon laatu on erinomainen, keskimääräisesti maidon arvot ovat: rasvaprosentti 4,28 ja valkuaisprosentti 3,51