Jotain tietoa Suomenkarjasta

Kuvassa Kyyttö-lehmä Ruusunen märehtimässä

Lähde Suomen alkuperäiskarja ry: sivut:

Suomenkarjalehmät ovat todennäköisesti polveutuneet pohjoisugrilaisten kansojen lehmäkannoista. Aikojen kuluessa ne ovat jalostuneet ja kehittyneet alueittain omiksi roduikseen Itäsuomenkarja, Länsisuomenkarja ja Pohjoissuomenkarja.

Suomenkarja oli 1940-50-luvuille asti Suomen lehmäroduista yleisin. Muutos tapahtui 1960-luvulla, jolloin rodun määrä kääntyi jyrkkään laskuun.

Suomenkarja on parhaiten Suomen oloihin sopeutunut nautarotu ja niiden maito on hyvin valkuaispitoista ja erityisesti valkuaisen kappakaseiinin B-tyyppiä esiintyy runsaammin kuin muilla roduilla. Se parantaa maidon juustoutumisominaisuuksia. Tästä johtunee suomenkarjan maine todellisina juustolehminä. Myös maidon rasvapitoisuus on yleensä korkea.

Suomenkarjan terveys on maininnan arvoinen asia. Hedelmällisyys on hyvä ja poikimavaikeudet harvinaisia. Hyvää hedelmällisyyttä kuvaakin hyvin se, että suomenkarjalle syntyy normaalia useammin kaksosvasikoita. Pienemmän kokonsa ansiosta suomenkarjalla on vähemmän jalkasairauksia. Hyvän jalkaterveyden ja valtarotuja ylivoimaisesti paremman ketteryytensä ansiosta se soveltuu laiduntamaan myös mäkisempiä alueita.

Luonteeltaan suomenkarjan yksilöt eroavat lähinnä sitkeytensä ja älykkyytensä ansiosta. Ne ovat lähes poikkeuksetta laitumella laumanjohtajia, silla ne eivät anna periksi senttiäkään, vaikka vastaan tulee sarvipäinen valtarodun edustaja. Koska suomenkarja on lähes aina synnynnäisesti nupo, ei rodun yksilöitä tarvitse nupouttaa.